Definify.com

Definition 2024


pää

pää

See also: pää-

Finnish

(index pä)

Noun

pää

  1. head (of an organism or organisation)
  2. end, tip (physical end)

Declension

Inflection of pää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative pää päät
genitive pään päiden
päitten
partitive päätä päitä
illative päähän päihin
singular plural
nominative pää päät
accusative nom. pää päät
gen. pään
genitive pään päiden
päitten
partitive päätä päitä
inessive päässä päissä
elative päästä päistä
illative päähän päihin
adessive päällä päillä
ablative päältä päiltä
allative päälle päille
essive päänä päinä
translative pääksi päiksi
instructive päin
abessive päättä päittä
comitative päineen

Derived terms

Compounds


Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

Noun

pää (genitive pään, partitive päätä)

  1. head

Declension


Votic

Etymology

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

Noun

pää (genitive pää, partitive päät)

  1. head

Inflection

References

  • "pää" in Vadja keele sõnaraamat

Võro

Etymology

From Proto-Finnic *pää, from Proto-Uralic *päŋe.

Noun

pää (genitive pää, partitive pääd)

  1. head
  2. end, tip

Inflection