Definify.com
Definition 2024
Vesa
Vesa
Finnish
Proper noun
Vesa
- A male given name.
- 2003 Johanna Sinisalo, Sankarit, Tammi, ISBN 951-31-2879-2, page 12:
- Vesa antaisi mitä tahansa että häntä sanottaisiin Veskuksi tai Vesseksi tai vaikka edes helvetti vieköön Vesseliksi, mutta vain Vessa ja sen versiot sinkuvat ilmassa ja kaikuvat korvakäytävissä, silloinkin kun niitä ei huudeta. Vaikka hänen sukunimensä on Kuningas ja siitä saisi vaikka mitä.
- 2011 Heli Laaksonen, Peippo vei, Otava, ISBN 978-951-1-25006-7, page 24:
- ei jaks kiältäytyy ko joka metänpuu kysy kummiks mukulalles
- onne
- Ritva, Virpi, Varpu, Urpu, Visa, Vesa, Syränkäpy
- onne
- toivotta
- karhu aa) ja karhu pee).
- 2013 Minna Lindgren, Kuolema Ehtoolehdossa, Teos, ISBN 978-951-851-659-3, page 8:
- Sinähän niin pidät Terosta, Siiri. Oliko hänen nimensä Tero vai Pasi? Oletteko huomanneet, että nuorten miesten nimet ovat nykyään tällaisia kirveeniskuja: Tero, Pasi, Vesa, Tomi.
- 2003 Johanna Sinisalo, Sankarit, Tammi, ISBN 951-31-2879-2, page 12:
- (uncommon) A topographic surname.
Declension
Inflection of Vesa (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | Vesa | Vesat | |
genitive | Vesan | Vesojen | |
partitive | Vesaa | Vesoja | |
illative | Vesaan | Vesoihin | |
singular | plural | ||
nominative | Vesa | Vesat | |
accusative | nom. | Vesa | Vesat |
gen. | Vesan | ||
genitive | Vesan | Vesojen Vesainrare |
|
partitive | Vesaa | Vesoja | |
inessive | Vesassa | Vesoissa | |
elative | Vesasta | Vesoista | |
illative | Vesaan | Vesoihin | |
adessive | Vesalla | Vesoilla | |
ablative | Vesalta | Vesoilta | |
allative | Vesalle | Vesoille | |
essive | Vesana | Vesoina | |
translative | Vesaksi | Vesoiksi | |
instructive | — | Vesoin | |
abessive | Vesatta | Vesoitta | |
comitative | — | Vesoineen |
Related terms
- (surnames) Vesala, Vesalainen, Vesanen
vesa
vesa
Finnish
(index ve)
Noun
vesa
- A new shoot or sprout of a plant, especially a new branch of a tree or the new growth at the tip of a branch.
- A young tree.
- A scion (descendant).
- (informal) A child, kid.
Declension
Inflection of vesa (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | vesa | vesat | |
genitive | vesan | vesojen | |
partitive | vesaa | vesoja | |
illative | vesaan | vesoihin | |
singular | plural | ||
nominative | vesa | vesat | |
accusative | nom. | vesa | vesat |
gen. | vesan | ||
genitive | vesan | vesojen vesainrare |
|
partitive | vesaa | vesoja | |
inessive | vesassa | vesoissa | |
elative | vesasta | vesoista | |
illative | vesaan | vesoihin | |
adessive | vesalla | vesoilla | |
ablative | vesalta | vesoilta | |
allative | vesalle | vesoille | |
essive | vesana | vesoina | |
translative | vesaksi | vesoiksi | |
instructive | — | vesoin | |
abessive | vesatta | vesoitta | |
comitative | — | vesoineen |
Derived terms
Old Norse
Etymology
From Proto-Germanic *wesaną. Evolved to younger variant vera.
Verb
vesa
- Archaic form of vera.
References
- vesa in Geir T. Zoëga (1910) A Concise Dictionary of Old Icelandic, Oxford: Clarendon Press