Definify.com

Definition 2024


yksipersoonainen

yksipersoonainen

Finnish

Adjective

yksipersoonainen (not comparable)

  1. (grammar) monopersonal (having only one grammatical person)

Declension

Inflection of yksipersoonainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksipersoonainen yksipersoonaiset
genitive yksipersoonaisen yksipersoonaisten
yksipersoonaisien
partitive yksipersoonaista yksipersoonaisia
illative yksipersoonaiseen yksipersoonaisiin
singular plural
nominative yksipersoonainen yksipersoonaiset
accusative nom. yksipersoonainen yksipersoonaiset
gen. yksipersoonaisen
genitive yksipersoonaisen yksipersoonaisten
yksipersoonaisien
partitive yksipersoonaista yksipersoonaisia
inessive yksipersoonaisessa yksipersoonaisissa
elative yksipersoonaisesta yksipersoonaisista
illative yksipersoonaiseen yksipersoonaisiin
adessive yksipersoonaisella yksipersoonaisilla
ablative yksipersoonaiselta yksipersoonaisilta
allative yksipersoonaiselle yksipersoonaisille
essive yksipersoonaisena yksipersoonaisina
translative yksipersoonaiseksi yksipersoonaisiksi
instructive yksipersoonaisin
abessive yksipersoonaisetta yksipersoonaisitta
comitative yksipersoonaisine

Usage notes

In Finnish most verbs expressing feelings and states of mind, verbs täytyä (must), pitää and tulla in the sense "shall" and the verb olla in the sense "to have" are grammatically monopersonal (always 3rd person singular). The person is expressed by a predicative, which is usually in partitive case with the verbs expressing feelings, with the exception of the verb tuntua (to feel), with which elative is used. Genitive is used with täytyä, pitää and tulla, and adessive with olla.

In 1st person singular the personal pronoun may be omitted: pelottaa = minua pelottaa.

Synonyms