Definify.com

Definition 2024


vankentaa

vankentaa

Finnish

Verb

vankentaa

  1. (transitive) to strengthen

Conjugation

Inflection of vankentaa (Kotus type 54/huutaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankennan en vankenna 1st sing. olen vankentanut en ole vankentanut
2nd sing. vankennat et vankenna 2nd sing. olet vankentanut et ole vankentanut
3rd sing. vankentaa ei vankenna 3rd sing. on vankentanut ei ole vankentanut
1st plur. vankennamme emme vankenna 1st plur. olemme vankentaneet emme ole vankentaneet
2nd plur. vankennatte ette vankenna 2nd plur. olette vankentaneet ette ole vankentaneet
3rd plur. vankentavat eivät vankenna 3rd plur. ovat vankentaneet eivät ole vankentaneet
passive vankennetaan ei vankenneta passive on vankennettu ei ole vankennettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankensin en vankentanut 1st sing. olin vankentanut en ollut vankentanut
2nd sing. vankensit et vankentanut 2nd sing. olit vankentanut et ollut vankentanut
3rd sing. vankensi ei vankentanut 3rd sing. oli vankentanut ei ollut vankentanut
1st plur. vankensimme emme vankentaneet 1st plur. olimme vankentaneet emme olleet vankentaneet
2nd plur. vankensitte ette vankentaneet 2nd plur. olitte vankentaneet ette olleet vankentaneet
3rd plur. vankensivat eivät vankentaneet 3rd plur. olivat vankentaneet eivät olleet vankentaneet
passive vankennettiin ei vankennettu passive oli vankennettu ei ollut vankennettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankentaisin en vankentaisi 1st sing. olisin vankentanut en olisi vankentanut
2nd sing. vankentaisit et vankentaisi 2nd sing. olisit vankentanut et olisi vankentanut
3rd sing. vankentaisi ei vankentaisi 3rd sing. olisi vankentanut ei olisi vankentanut
1st plur. vankentaisimme emme vankentaisi 1st plur. olisimme vankentaneet emme olisi vankentaneet
2nd plur. vankentaisitte ette vankentaisi 2nd plur. olisitte vankentaneet ette olisi vankentaneet
3rd plur. vankentaisivat eivät vankentaisi 3rd plur. olisivat vankentaneet eivät olisi vankentaneet
passive vankennettaisiin ei vankennettaisi passive olisi vankennettu ei olisi vankennettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vankenna älä vankenna 2nd sing. ole vankentanut älä ole vankentanut
3rd sing. vankentakoon älköön vankentako 3rd sing. olkoon vankentanut älköön olko vankentanut
1st plur. vankentakaamme älkäämme vankentako 1st plur. olkaamme vankentaneet älkäämme olko vankentaneet
2nd plur. vankentakaa älkää vankentako 2nd plur. olkaa vankentaneet älkää olko vankentaneet
3rd plur. vankentakoot älkööt vankentako 3rd plur. olkoot vankentaneet älkööt olko vankentaneet
passive vankennettakoon älköön vankennettako passive olkoon vankennettu älköön olko vankennettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankentanen en vankentane 1st sing. lienen vankentanut en liene vankentanut
2nd sing. vankentanet et vankentane 2nd sing. lienet vankentanut et liene vankentanut
3rd sing. vankentanee ei vankentane 3rd sing. lienee vankentanut ei liene vankentanut
1st plur. vankentanemme emme vankentane 1st plur. lienemme vankentaneet emme liene vankentaneet
2nd plur. vankentanette ette vankentane 2nd plur. lienette vankentaneet ette liene vankentaneet
3rd plur. vankentanevat eivät vankentane 3rd plur. lienevät vankentaneet eivät liene vankentaneet
passive vankennettaneen ei vankennettane passive lienee vankennettu ei liene vankennettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vankentaa present vankentava vankennettava
long 1st2 vankentaakseen past vankentanut vankennettu
2nd inessive1 vankentaessa vankennettaessa agent1, 3 vankentama
instructive vankentaen negative vankentamaton
3rd inessive vankentamassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative vankentamasta
illative vankentamaan
adessive vankentamalla
abessive vankentamatta
instructive vankentaman vankennettaman
4th nominative vankentaminen
partitive vankentamista
5th2 vankentamaisillaan

Verb

vankentaa

  1. Third-person singular indicative present form of vankentaa.