Definify.com
Definition 2024
vaaita
vaaita
Finnish
Verb
vaaita
- (land surveying) to determine the height level of a point in relation to another.
- Alternative form of vaata.
Conjugation
| Inflection of vaaita (Kotus type 69/valita, no gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | vaaitsen | en vaaitse | 1st sing. | olen vaainnut | en ole vaainnut | |
| 2nd sing. | vaaitset | et vaaitse | 2nd sing. | olet vaainnut | et ole vaainnut | |
| 3rd sing. | vaaitsee | ei vaaitse | 3rd sing. | on vaainnut | ei ole vaainnut | |
| 1st plur. | vaaitsemme | emme vaaitse | 1st plur. | olemme vaainneet | emme ole vaainneet | |
| 2nd plur. | vaaitsette | ette vaaitse | 2nd plur. | olette vaainneet | ette ole vaainneet | |
| 3rd plur. | vaaitsevat | eivät vaaitse | 3rd plur. | ovat vaainneet | eivät ole vaainneet | |
| passive | vaaitaan | ei vaaita | passive | on vaaittu | ei ole vaaittu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | vaaitsin | en vaainnut | 1st sing. | olin vaainnut | en ollut vaainnut | |
| 2nd sing. | vaaitsit | et vaainnut | 2nd sing. | olit vaainnut | et ollut vaainnut | |
| 3rd sing. | vaaitsi | ei vaainnut | 3rd sing. | oli vaainnut | ei ollut vaainnut | |
| 1st plur. | vaaitsimme | emme vaainneet | 1st plur. | olimme vaainneet | emme olleet vaainneet | |
| 2nd plur. | vaaitsitte | ette vaainneet | 2nd plur. | olitte vaainneet | ette olleet vaainneet | |
| 3rd plur. | vaaitsivat | eivät vaainneet | 3rd plur. | olivat vaainneet | eivät olleet vaainneet | |
| passive | vaaittiin | ei vaaittu | passive | oli vaaittu | ei ollut vaaittu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | vaaitsisin | en vaaitsisi | 1st sing. | olisin vaainnut | en olisi vaainnut | |
| 2nd sing. | vaaitsisit | et vaaitsisi | 2nd sing. | olisit vaainnut | et olisi vaainnut | |
| 3rd sing. | vaaitsisi | ei vaaitsisi | 3rd sing. | olisi vaainnut | ei olisi vaainnut | |
| 1st plur. | vaaitsisimme | emme vaaitsisi | 1st plur. | olisimme vaainneet | emme olisi vaainneet | |
| 2nd plur. | vaaitsisitte | ette vaaitsisi | 2nd plur. | olisitte vaainneet | ette olisi vaainneet | |
| 3rd plur. | vaaitsisivat | eivät vaaitsisi | 3rd plur. | olisivat vaainneet | eivät olisi vaainneet | |
| passive | vaaittaisiin | ei vaaittaisi | passive | olisi vaaittu | ei olisi vaaittu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | vaaitse | älä vaaitse | 2nd sing. | ole vaainnut | älä ole vaainnut | |
| 3rd sing. | vaaitkoon | älköön vaaitko | 3rd sing. | olkoon vaainnut | älköön olko vaainnut | |
| 1st plur. | vaaitkaamme | älkäämme vaaitko | 1st plur. | olkaamme vaainneet | älkäämme olko vaainneet | |
| 2nd plur. | vaaitkaa | älkää vaaitko | 2nd plur. | olkaa vaainneet | älkää olko vaainneet | |
| 3rd plur. | vaaitkoot | älkööt vaaitko | 3rd plur. | olkoot vaainneet | älkööt olko vaainneet | |
| passive | vaaittakoon | älköön vaaittako | passive | olkoon vaaittu | älköön olko vaaittu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | vaainnen | en vaainne | 1st sing. | lienen vaainnut | en liene vaainnut | |
| 2nd sing. | vaainnet | et vaainne | 2nd sing. | lienet vaainnut | et liene vaainnut | |
| 3rd sing. | vaainnee | ei vaainne | 3rd sing. | lienee vaainnut | ei liene vaainnut | |
| 1st plur. | vaainnemme | emme vaainne | 1st plur. | lienemme vaainneet | emme liene vaainneet | |
| 2nd plur. | vaainnette | ette vaainne | 2nd plur. | lienette vaainneet | ette liene vaainneet | |
| 3rd plur. | vaainnevat | eivät vaainne | 3rd plur. | lienevät vaainneet | eivät liene vaainneet | |
| passive | vaaittaneen | ei vaaittane | passive | lienee vaaittu | ei liene vaaittu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | vaaita | present | vaaitseva | vaaittava | ||
| long 1st2 | vaaitakseen | past | vaainnut | vaaittu | ||
| 2nd | inessive1 | vaaitessa | vaaittaessa | agent1, 3 | vaaitsema | |
| instructive | vaaiten | — | negative | vaaitsematon | ||
| 3rd | inessive | vaaitsemassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. |
||
| elative | vaaitsemasta | — | ||||
| illative | vaaitsemaan | — | ||||
| adessive | vaaitsemalla | — | ||||
| abessive | vaaitsematta | — | ||||
| instructive | vaaitseman | vaaittaman | ||||
| 4th | nominative | vaaitseminen | ||||
| partitive | vaaitsemista | |||||
| 5th2 | vaaitsemaisillaan | |||||