Definify.com
Definition 2024
väävel
väävel
Estonian
Noun
väävel (genitive väävli, partitive väävlit)
Declension
Inflection of väävel (ÕS type 2/õpik, no gradation)
| singular | plural | |
|---|---|---|
| nominative | väävel | väävlid |
| accusative | väävli | väävlid |
| genitive | väävli | väävlite |
| partitive | väävlit | väävleid |
| illative | väävlisse | väävlitesse väävleisse |
| inessive | väävlis | väävlites väävleis |
| elative | väävlist | väävlitest väävleist |
| allative | väävlile | väävlitele väävleile |
| adessive | väävlil | väävlitel väävleil |
| ablative | väävlilt | väävlitelt väävleilt |
| translative | väävliks | väävliteks väävleiks |
| terminative | väävlini | väävliteni |
| essive | väävlina | väävlitena |
| abessive | väävlita | väävliteta |
| comitative | väävliga | väävlitega |