Definify.com
Definition 2024
vääntö
vääntö
Finnish
Noun
vääntö
- twist, torsion (act of turning, twisting or wrenching of a body by the exertion of a lateral force tending to turn one end or part of it about a longitudinal axis, while the other is held fast or turned in the opposite direction)
- (figuratively) A tough negotiation.
Declension
Inflection of vääntö (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | vääntö | väännöt | |
genitive | väännön | vääntöjen | |
partitive | vääntöä | vääntöjä | |
illative | vääntöön | vääntöihin | |
singular | plural | ||
nominative | vääntö | väännöt | |
accusative | nom. | vääntö | väännöt |
gen. | väännön | ||
genitive | väännön | vääntöjen | |
partitive | vääntöä | vääntöjä | |
inessive | väännössä | väännöissä | |
elative | väännöstä | väännöistä | |
illative | vääntöön | vääntöihin | |
adessive | väännöllä | väännöillä | |
ablative | väännöltä | väännöiltä | |
allative | väännölle | väännöille | |
essive | vääntönä | vääntöinä | |
translative | väännöksi | väännöiksi | |
instructive | — | väännöin | |
abessive | väännöttä | väännöittä | |
comitative | — | vääntöineen |
Derived terms
- kädenvääntö
- vääntömomentti