Definify.com

Definition 2024


rakuuna

rakuuna

Finnish

Noun

rakuuna

  1. A dragoon (cavalryman).
Declension
Inflection of rakuuna (Kotus type 13/katiska, no gradation)
nominative rakuuna rakuunat
genitive rakuunan rakuunoiden
rakuunoitten
rakuunojen
partitive rakuunaa rakuunoita
rakuunoja
illative rakuunaan rakuunoihin
singular plural
nominative rakuuna rakuunat
accusative nom. rakuuna rakuunat
gen. rakuunan
genitive rakuunan rakuunoiden
rakuunoitten
rakuunojen
rakuunainrare
partitive rakuunaa rakuunoita
rakuunoja
inessive rakuunassa rakuunoissa
elative rakuunasta rakuunoista
illative rakuunaan rakuunoihin
adessive rakuunalla rakuunoilla
ablative rakuunalta rakuunoilta
allative rakuunalle rakuunoille
essive rakuunana rakuunoina
translative rakuunaksi rakuunoiksi
instructive rakuunoin
abessive rakuunatta rakuunoitta
comitative rakuunoineen

Etymology 2

From Swedish dragon, from French, from Latin tarcon or altarcon, from Arabic.

Noun

rakuuna

  1. Tarragon (plant and its leaves used as spice).
Declension
Inflection of rakuuna (Kotus type 13/katiska, no gradation)
nominative rakuuna rakuunat
genitive rakuunan rakuunoiden
rakuunoitten
rakuunojen
partitive rakuunaa rakuunoita
rakuunoja
illative rakuunaan rakuunoihin
singular plural
nominative rakuuna rakuunat
accusative nom. rakuuna rakuunat
gen. rakuunan
genitive rakuunan rakuunoiden
rakuunoitten
rakuunojen
rakuunainrare
partitive rakuunaa rakuunoita
rakuunoja
inessive rakuunassa rakuunoissa
elative rakuunasta rakuunoista
illative rakuunaan rakuunoihin
adessive rakuunalla rakuunoilla
ablative rakuunalta rakuunoilta
allative rakuunalle rakuunoille
essive rakuunana rakuunoina
translative rakuunaksi rakuunoiksi
instructive rakuunoin
abessive rakuunatta rakuunoitta
comitative rakuunoineen

References

  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-27108-X.