Definify.com

Definition 2024


kolke

kolke

Dutch

Verb

kolke

  1. (archaic) singular present subjunctive of kolken

Finnish

Noun

kolke

  1. clank, clatter

Declension

Inflection of kolke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative kolke kolkkeet
genitive kolkkeen kolkkeiden
kolkkeitten
partitive kolketta kolkkeita
illative kolkkeeseen kolkkeisiin
kolkkeihin
singular plural
nominative kolke kolkkeet
accusative nom. kolke kolkkeet
gen. kolkkeen
genitive kolkkeen kolkkeiden
kolkkeitten
partitive kolketta kolkkeita
inessive kolkkeessa kolkkeissa
elative kolkkeesta kolkkeista
illative kolkkeeseen kolkkeisiin
kolkkeihin
adessive kolkkeella kolkkeilla
ablative kolkkeelta kolkkeilta
allative kolkkeelle kolkkeille
essive kolkkeena kolkkeina
translative kolkkeeksi kolkkeiksi
instructive kolkkein
abessive kolkkeetta kolkkeitta
comitative kolkkeineen