Definify.com
Definition 2025
kanneltu
kanneltu
Finnish
Verb
kanneltu
- Past passive participle of kannella.
Declension
| Inflection of kanneltu (Kotus type 1/valo, lt-ll gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kanneltu | kannellut | |
| genitive | kannellun | kanneltujen | |
| partitive | kanneltua | kanneltuja | |
| illative | kanneltuun | kanneltuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kanneltu | kannellut | |
| accusative | nom. | kanneltu | kannellut |
| gen. | kannellun | ||
| genitive | kannellun | kanneltujen | |
| partitive | kanneltua | kanneltuja | |
| inessive | kannellussa | kannelluissa | |
| elative | kannellusta | kannelluista | |
| illative | kanneltuun | kanneltuihin | |
| adessive | kannellulla | kannelluilla | |
| ablative | kannellulta | kannelluilta | |
| allative | kannellulle | kannelluille | |
| essive | kanneltuna | kanneltuina | |
| translative | kannelluksi | kannelluiksi | |
| instructive | — | kannelluin | |
| abessive | kannellutta | kannelluitta | |
| comitative | — | kanneltuine | |